Valonaristusta

Kaksi kevään kursseistani on ääriään myöten täynnä. Tuntuu hyvältä, että ihmiset haluavat kirjoittaa ja saada teksteistään palautetta. Kurssit alkoivat tällä viikolla, sekä ne missä itse opetan että ne joilla istun kiltisti oppilaana. Sähköpostini on jo nyt täysi kaaos, perkasin paniikissa viestejä ja huomasin, että muutaman oli onnistunut livahtaa huomiokykyni ulottumattomiin.

Vuosi on siis lähtenyt käyntiin odottamattoman intensiivisesti. Etenkin, sillä olen ollut myös kipeä. Vuoden ensimmäinen flunssani! Olen kulkenut pää sumussa kylmässä kahdenkymmenen asteen pakkasessa vetisin silmin ja seuraavana päivänä hikoillut lauhkeassa jääkaappi-ilmastossa.

Silmäni eivät suoranaisesti ilahtuneet sään skitsofreniasta. Eilen valo ärsytti niin pahasti, että oli pakko muuttaa pimeään. Ärryin, kun mikään lääke saati silmätipat ei auttanut. Tänään silmät ovat paremmat, olen pitänyt paljon taukoja ja levännyt. Pää on raskas ja paineistettu, mutta sumuisa humina hieman laimennut.

Viikko on ollut järjettömän kiireinen ja täynnä hulinaa. Suureksi osaksi sähläystä ja juoksentelua sinne ja tänne. Turkuun asti en ihan ehtinyt, kun flunssa kaatoi sänkyyn keskellä viikkoa. Mutta muuten. Huh. Kunhan olo tästä kohenee, on mukava paneutua töihin täysin energioin.