Tieto- ja väitöskirja

Aloitin vuoden 2019 yliopistolla uusien tohtorikoulutettavien seminaarissa. Kuusi tuntia meni sukkelasti, samoin neljä kupillista kahvia ja kauden ensimmäinen laskiaispulla hillolla. Kausi alkoi tänä vuonna myöhään, ensimmäisen runebergini söin jo marraskuun puolivälissä. Lienee kaiketi turha sanoa, että rakastan sesonkiherkkuja?

Tuntuu niin kummalliselta, kun on yhtäkkiä taas opiskelija. On opiskelijanumero ja yliopiston sähköpostiosoite. Saa olla osa akateemista yhteisöä, ahmia tutkimuksia ja pysyä kärryillä siitä mitä tieteen maailmassa tapahtuu. Luulin jo jättäneeni sen taakseni muutama vuosi sitten, mutta tässä se nyt vain on jälleen edessäni sitkeänä ja periksiantamattomana.


Vietin viime elokuun Unkarissa ja pakersin ahkerasti tutkimussuunnitelman parissa. Asteita oli yli 30 ja ilmastointi olematon kaupungin joka kolkassa. Samalla kirjoitin romaania sekä tänä keväänä ilmestyvää teosta. Toukokuussa julkaisen Kosmos-kustantamon kautta ensimmäisen tietokirjani Burleskikirjan. (Päivittelen teokseen liittyviä tietoja yläpalkissa olevaan linkkiin sitä mukaa kun projekti etenee.)

Tietokirjan parissa on kulunut viime kuukaudet joulua ja uuttavuotta myöten. En ole päässyt pitämään lomaa sitten heinäkuun, sillä kirjojen kirjoittamisen ohella toimittajan ja kriitikon työt ovat pitäneet kiireisenä. Jouluaattona tosin tein töitä vain muutaman tunnin, mutta silti. Kunhan saattelen tekstin painoon, pääsen taas keskittymään muihin käsikirjoituksiini. Myös väitöstyö on tarkoitus aloittaa, jotta valmistun joku päivä tohtoriksi.

Aurinko on jo muuttunut jokapäiväiseksi vieraaksi, eikä enää väsytä niin paljon kuin marras-joulukuun taitteessa. Miten ihanaa! Pian on kevät.

Arto Mustajoki: Myrsky vodkalasissa (Gaudeamus 2017)

Helsingin yliopiston Venäjän kielen ja kirjallisuuden emeritusprofessori Arto Mustajoen teos Kevyt kosketus venäjän kieleen (2012) oli mielestäni huikean innostava teos. Kirja oli myös Tieto-Finlandia -ehdokkaana ilmestymisvuonnaan, ja vuotta myöhemmin teos sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

Tuore tekstikokoelma Myrsky vodkalasissa sisältää alaotsikkonsa mukaan ”kirjoituksia Suomesta, Venäjästä ja elämästä”. Kokonaisuuden luettua tuli kuitenkin tunne, että alaotsikkoa olisi pitänyt muuttaa ennemmin muotoon ”kirjoituksia Venäjästä ja akateemisesta maailmasta” tai ”yliopistosta”. Teoksessa pohditaan paljon akateemisen ja yliopistotasoisen koulutuksen ongelmakohtia, muutoksia sekä mahdollisuuksia. Paljolti tapetilla ollut yliopistouudistus saa paljon rivitilaa ja merkkejä.

Kiehtovinta onkin juuri Mustajoen ajatukset suhteessa Venäjään ja tieteeseen sekä tieteentekemisen ehtoihin ja mahdollisuuksiin. Nautin myös akateemisen maailman ja muutosten kuvauksesta ja hänen ideoistaan uudistusten suhteen, vaikken kaikesta aivan samaa mieltä olekaan. Esimerkiksi Mustajoen ehdotus siitä, että tutkinto-opiskelijoita pitäisi ottaa alusta alkaen enemmän mukaan tieteen tekemiseen ja laitosten tekemään tutkimustyöhön, on mielestäni todella hyvä ja useampia tahoja hyödyttävä. Kenties tulevaisuudessa yliopistot tarjoavat heti erilaisia linjoja jokaisen oppiaineen sisällä: on opettajiksi aikovien linja, tutkijoiksi aikovien linja ja niin edelleen.

Riemastuttavia olivat Mustajoen mietteiden lisäksi myös ”vanhempaa vuosikertaa”-nimellä kulkevat osiot, joiden tekstit olivat menneiltä vuosikymmeniltä.

Tässä kokoelmassa kompastuskiveksi muodostui liian laajan ja monipuolisen sisällön mahduttaminen yksiin kansiin. Lisäksi blogipohjaisista kirjoista tuttu piirre harmitti useammankin tekstin kohdalla: tuntuu, että artikkeli loppui juuri kun ollaan päästy alkuun.

Kokoelmassa olevat tekstit ovat suurimmaksi osaksi kerätty ja muokattu Mustajoen pitämästä blogista. Kenties olen hieman vanhanaikainen, mutten ole koskaan hihkunut innosta, kun blogiteksteistä kootaan kirjamuotoinen julkaisu. Konsepti ei mielestäni vain toimi, tai kenties nuivuuteni johtuu siitä, ettei kohdalleni ole vielä sattunut teosta, joka olisi näistä lähtökohdista ponnistanut ja onnistunut. Tämä ei tietenkään ole Mustajoen ongelma, vaan ylipäänsä ”blogikirjojen” haasteeksi tulee se, kuinka yksittäisistä blogiteksteistä saadaan mielekäs kokoelma ilman, että se muistuttaa liikaa blogia.

Kiitosta ansaitsevat kokoelman oiva ja hauska nimi Myrsky vodkalasissa sekä hieno kansi, joka on Heikki Rönkön käsialaa.

Arto Mustajoen blogin löydät täältä.